Vesa Tiihonen – Pohjois-Savon kartantekijöiden uranuurtaja

Minä sekä Veikko ja Heikki veljeni aloitimme suunnistusharrastuksen kesällä -65. Alkuun päästiin suunnistusleirillä Keiteleellä. Varusteena meillä oli jalkapallokengät, eikä vaatetuskaan ollut viimeistä huutoa. Taisivat jotkut vähän naureskella, mutta ei se meitä lannistanut.

Samana kesänä Jukolan Viesti oli Petäjävedellä ja Kuosu oli 34. Joukkueita oli tuolloin n. 200. Seuraavana kesänä seurallamme oli pienimuotoinen leiri nuorille. Maastona oli Jynkkä, joka oli silloin vielä melkeinpä erämaata. Leirillä käväisi 60- luvun paras suomalaissuunnistaja Pohjoismaiden ja Euroopan mestari Kangasniemen Erkki Kohvakka kertomassa kuulumisiaan. Hän kertoi tähtäävänsä ensimmäistä kertaa järjestettävään syksyn MM-suunnistukseen, johon hän aikoi myös lopettaa aktiiviuransa. Kohvakan käynti leirillä oli mieleenpainunut tapahtuma.

Noihin aikoihin keskusteltiin suunnistuksen hakemisesta Olympialaisiin. Mutta hakemisesta ei tullut mitään, koska pohjoismaiden suunnistuspomot, etupäässä Norja vastustivat. Päällimmäinen syy vastustukseen oli Olympialaisten kaupallisuus, joka pilaisi suunnistuksen amatööri-imagen. Tuskinpa silloin kysyttiin aktiivisuunnistajien
mielipidettä. Nykyäänhän tuollainen ajattelu tuntuu käsittämättömältä, ihailemmehan niitä, jotka ovat saaneet hankittua omaisuutensa urheilemalla.

Kilpailuihin ilmoittauduttiin Swärdin kulta-ja kellosepän liikkeeseen. Jossakin vaiheessa Ykä ja Jaska toivoivat, että voisikohan ilmoittautumiset hoitaa jotenkin muuten. Myynti työ ilmeisesti kärsi, kun ilmoittautumisen yhteydessä tuli kerrattua perusteellisesti edellisen kilpailun tapahtumat.

Karttojen kehitys harrasteurani aikana on ollut melkoista: alussa oli pelkästään ilmakuvista ilman maastossakäyntiä tulkittuja karttoja. Sitten 60-luvun lopulla alkoi valmistua myös Kuopion seudulle peruskarttoja. Niitä sitten maastossa täydennettiin.
70-luvun alussa innostuimme Ruuskasen Vesan kanssa täydentämään perusteellisesti karttaa. Maastoksi valitsimme Neulaniemen, joka oli peruskartalta täydennettynä valtava urakka. Olihan siellä suunnistusmaastoa tuolloin huomattavasti enemmän, sillä Neulamäen asuntoalue käsitti vain muutaman rintamamiestalon. Työssä meni kaksi kesää. Kartta sai runsaasti kehuja ulkomaita myöten. Innostuin kehuista niin, että olen jatkanut kaupungin maastojen kartoittamista, suunnistajien pyynnöistä huolimatta kohta 50-vuotta. Eli olen ollut tällä tavoin vapaa-ajalla liikuntapaikkarakentajana kaupunkilaisille. Neulaniemen uuden kartan kansallisen taisi voittaa helsinkiläinen maaottelusuunnistaja, joka oli osallistunut keväiselle Bostonin maratonille ”jääden” siellä kahdeksanneksi. Peruskarttaa vähän parempi kaupungin kaavakartta oli Puijon kartoituksessa pohjana vuonna -77. Muutamaa vuotta myöhemmin saatiin ensimmäinen stereopiirros, joka oli pohjana Rytkyn alueen kartoituksessa. Ensimmäinen laserkeilauspiirros oli pohjana Kotalahden vuoden 2012 SM-viestissä.

Monet kirkonkylän seurat järjestivät 70-luvulla hyvin järjestettyjä kansallisia suunnistuksia. Niissä kilpauluissa oli kiva tunnelma, ja hyvät palkinnot.
Joitakin vuosia sitten esitin samoille paikkakunnille, että voisin tehdä kylälle vaikka opetuskartan, jotta harrastus taas elpyisi. Mutta sellaiseen ei ollut paikkakunnilla minkäänlaista kiinnostusta. Suunnistus oli hyvin esillä paikallisissa sanomalehdissä 60- ja -70 luvuilla. Ja vielä sen jälkeenkin, jolloin Markku Leinonen on tehnyt juttuja kilpailemisensa ohella.

Kiitos Markulle ja Vesalle loistavasta pioneerityöstä suunnistuksen puolesta!

Takaisin