Pielisen rannalla syntyi poika, jonka jalat on luotu juoksemaan.

Seuraavaksi esittelyssä tuhansien tarinoiden mies. Ei ole keksitty sellaista esinettä, jota Janne ei pystyisi hävittämään. Löytötavaratoimistoissa on valmiina lokero ”Kukkonen”. Jos sinulta häviää verkkarit, se löytyy Jannen päältä. Eikä koolla ole väliä. Seuran ainoa huippusuunnistaja, jolla on pokkaa lähteä kisamatkalle käsikädessä savustetun lohen kanssa. Janne juoksi, lohi hurrasi laukussa, mutta tuli silti syödyksi. Karjalassa on aiemminkin juostu kovaa, Janne ehtii juostessaan poimia liput matkalla. Kahta en vaihtaisi, koska olen myöhässä. Janne vaihtoi jo.

 

 

Janne

 

1. Koko nimi? Janne Eerik Kukkonen

2. Syntymäkuukausi? Joulukuu

3. Perheeseen kuuluu? Nurmeksessa asuvat vanhemmat, sekä pikkusisko ja kaksi isoveljeä

4. Kilpailusarja vuonna 2016? Pääsarja

5. Milloin ja miten aloitit suunnistuksen? Tarina kertoo, että paikallisen suunnistusseuran puheenjohtaja sekä myöskin samaa lajia harrastava oma liikunnanopettaja lähestyivät paikkakunnan nuorta kestävyysjuoksijalupausta eräiden maastojuoksukisojen loppumainingeissa Kotilanvaaralla 2000-luvun alkuvuosina. Pian piikkarit vaihtuivatkin nastareihin ja pururata pystyvihreään. Oliko ensimmäinen suunnistus iltarasteilla vai suunnistuskisoissa, sen on aika haudannut.

6. Parasta suunnistuksessa? Ei määränpää vaan se matka. Onnistuneisiin suorituksiin voi olla aina tyytyväinen, vaikka toisaalta täydellisyyteen tässä lajissa ei koskaan voi päästä. Silti maaliin tullessa on aina hieman viisaampi. Usein koko viikonlopun kestävät kisat hyvässä seurassa jälkipeleineen ovat lajin suolan kilpailusuorituksesta riippumatta. Ovatpa maastotkin joskus ihan hyviä.

7. Mehevin pummisi? Eräässä ajassa ja paikassa Kainuun rastiviikolla löysin edestäni pitkän rastivälin suuren soisen alueen takalaidassa sijaitsevalle rastille. Suo taisi olla liiankin suuri, varsinkin kun aloitin rastin etsinnän liian aikaisin. Epäsystemaattista haravointia kesti yli puolisen tuntia, kunnes tein ratkaisun: mennä vain johonkin suuntaan, mistä saa itsensä varmasti kiinni. Suunta ja suo päättyivät kartan laidalle tien reunaan. Sattumalta yksinäinen auto ajoi ohitseni kuskinaan kisoista jo poispäin ajava tuttu (tuleva) lukionopettaja. Olipa oikeassa myöhemmin epäillessään ettei ratani ihan sinne asti yltänyt.

8. Peukalo vai levy? Riippuu ollaanko suunnistamassa, vaeltamassa vai marjastamassa

9. Tavoitteet? Löytää taas takavuosien kestävyyskunto uudestaan ja yhdistää se sujuvaan suoritukseen. Nyt vuoden telakkatauon jälkeen, tärkeintä on suunta ylöspäin.

10. Kenelle heität teippirullan? Markus Räsänen

Takaisin