Melkein täyden kympin tyttö

hanna

 

Kun Hanna oli pieni tyttö, teippi houkutteli kokeilemaan salibandyä. Pallo meni maaliin pelottavan kovaa. Yritys ja vauhti oli valtava. Ei kokeillut. Meidän kannalta hyvä asia.

Kokeile sinä talven halliharkoissa tai kesän kisoissa ottaa loppukirikamppailu tämän neidin kanssa. Hävittyäni pari paketillista jäätelöä, lopetin vedonlyönnin loppusuoran ajasta. Itse en enää edes haaveile voitosta. Olisitpa nähnyt Leimaus-leirin loppusuorakamppailun Essun hieman pidempää poikaa vastaan. Essu yritti taklata mutkassa olkapäällä. Hanna ei antanut periksi. Rintamassa maalia kohti, kunnes Essun oli pakko luovuttaa. Meidän Hanna, here we come!

  1. Koko nimi? Hanna Pauliina Leppävuori
  2. Syntymäkuukausi? Huhtikuu
  3. Perheeseen kuuluu? Isi, äiti, isosisko ja isoveli
  4. Kilpailusarja vuonna 2017? D18
  5. Milloin ja miten aloitit suunnistuksen? Vuoden 2007 alussa kiikutin äidilleni kymmenen kohdan listauksen lajeista, joita haluaisin kokeilla. Suunnistus sisältyi listaukseeni, ja keväällä äitini huomasi lehdestä ilmoituksen suunnistuskoulusta ja kysyi haluaisinko mennä. Sinne mentiin ja kahden viikon kuluttua olin ensimmäisessä nuoriso cup –kilpailussani.
  6. Parasta suunnistuksessa? Täydellisyyden mahdottomuus, luonto ja ystävät
  7. Mehevin pummisi? Kauden toinen kisa tänä vuonna Raumalla oli kyllä ikimuistoinen yhden megapummin takia. Alku oli lähtenyt hyvin käyntiin ja juoksu kulki. 3-4 väli oli vähän pidempi ja tein suunnitelman sähkölinjan kautta kohti peltoa, mistä alkaisi tarkempi suunnistus. Otin suunnan ja lähdin menemään. Ensimmäisen kerran huomasin olevani viivalta sivussa, kun tulin pienelle tienpätkälle. Siitä ajattelin korjata takaisin suunnittelemalleni reitille ajouraa pitkin. Ennen tätä kartassa ollutta ajouraa erkani tiestä toinen ajoura, jota lähdin seuraamaan. Tässä vaiheessa on ehkä hyvä huomauttaa, että vauhtini oli ollut sen verran kovaa, ettei ajatukseni luistanut kovin sujuvasti. Jonkun matkaa juostuani maasto näytti mielestäni vähän oudolta karttaan nähden, mutta jatkoin matkaa, vaikka olin jo kadottanut tuon väärän ajouran jalkojeni alta. Tulin metsän reunaan, josta aukesi suuri aukea, jonka tulkitsin pelloksi. Sähkölinja meni vähän hassussa suunnassa, mutta ei se haitannut. Peltoa pitkin juostessani ihmettelin, että onpas märkää, kuin vesitrampoliinilla olisi juossut. Lohduttauduin kuitenkin sillä, että kaikki pellot ovat keväällä märkiä. Pelto oli hieman mutainen ja siellä täällä kasvoi melkein itseni pituisia heinän korsia. Ylittelin monta hyistä ja leveää ojaa, joita ei mielestäni vain ollut merkitty karttaan tai ainakin ne olivat jotenkin väärinpäin. Kun tulin oikeasti sinne pellon laitaan, oli epäusko valtava. Meni useampi hetki ennen kuin todella tajusin, että olin noin puoli kilometriä reitiltä sivussa ja ylittänyt juuri suuren avosuon luullen sitä pelloksi. Korjausliikkeen tehtyäni loppuväli meni viivasuoraan. Kotona gps-reittiviivaa tarkastellessa huomasin, että tuon avosuon keskellä oli mustalla reunaviivalla oleva lampi, jonka vieressä luki Ohdejärvi. Ja siitä olin näemmä mennyt läpi.
  8. Peukalo vai levy? Levy
  9. Tavoitteet? Ensi alkuun saada sairastelukierteille loppu ja sen jälkeen kehittää taitoa ja kuntoa.
  10. Kenelle heität teippirullan? Jerry Hyvönen
Takaisin