Aloittelijan kirjekurssi

Aloittelevan suunnistajan kirjekurssi 27.8.2015
Kuopion Suunnistajat / Kuntosuunnistusjaosto
Niilo Puhakka

Karttamerkit kertovat enemmän kuin tuhat sanaa

Kartta on tiivis tietopaketti maastosta ylhäältä linnun näkökulmasta kuvattuna. Sitä luetaan värien ja karttamerkkien avulla,. Ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Valkoinen ei ole lunta vaan metsää. Tiheät metsät merkitään vihreällä ja hankalat maastopohjat vihreällä viivoituksella. Pellot ja muut aukeat alueet kuten entiset pellot, niityt, hakamaat, hakkuuaukot, puistot, laskettelurinteet jne. merkitään keltaisella.

Sininen on vettä, mitä enemmän sinistä, sitä enemmän vettä. Umpisiniset ovat järviä tai lampia, jokia tai puroja, viivoitetut siniset erilaisia soita ja kosteikkoja.

Metsäautotiet, ajourat ja polut merkitään mustalla. Mitä leveämpi ja paksumpi viiva, sitä parempi väylä. Polut merkitään katkoviivalla ja heikosti näkyvät polut vielä ohuemmalla. Sähkölinjat, rakennukset, jyrkänteet ja kivet merkitään myös mustalla.

Korkeuskäyrät kertovat maaston korkeuseroista

Ruskeilla korkeuskäyrillä kuvataan maaston muotoja korkeussuunnassa kuten mäkiä, vuoria, laaksoja ja notkoja. Korkeuskäyrä on karttaan piirretty viiva, joka kulkee maastossa aina samalla korkeudella.

Piirrä sormella lumikinoksen tai hiekkakasan kylkeen viivaa nostamatta tai laskematta kättäsi. Piirrät korkeuskäyrää. Kävele rinnettä niin, ettet nouse etkä laskeudu. Kuljet korkeuskäyrällä.

Jos kuljet maastossa korkeuskäyrien suunnassa, pysyt samalla korkeudella. Jos kuljet käyriin nähden poikittain, silloin joko laskeudut tai nouset. Mitä tiheämmässä käyrät ovat, sitä jyrkempi on rinne ja mitä harvemmassa, sitä loivempi.

Korkeuskäyrät piirretään yleensä viiden metrin välein, suunnistuskartoissa tasaisilla alueilla 2,5 metrin välein. Rinteiden ja laaksojen erikoiskohteita kuten pieniä notkoja ja neniä kuvataan suunnistuskartoissa lisäksi apukäyrillä.

Kartan mittakaava kertoo oikeat etäisyydet maastossa

Jos kartta valmistettaisiin mittakaavassa 1:1 (yhden suhteessa yhteen), se olisi yhtä iso lakana kuin koko luonto eikä siten kovin käytännöllinen. Jotta kartta sopii käteen, se pienennetään oikeasta luonnosta sopivampaan kokoon.

Jokaisella kartalla on mittakaava, joka kertoo miten paljon sitä on pienennetty. Jos kartan mittakaava on 1:10 000, maasto on pienennetty kymmenestuhannesosaan oikeasta luonnosta jne.

Kun tietää kartan mittakaavan, kartalta voi mitata välimatkoja viivoittimella tai kompassin mitta – asteikolla. Yksi senttimetri 1:20 000 mittakaavaisella kartalla vastaa siis luonnossa 20 000 senttiä eli 200 metriä. Jos kartan mittakaava on 1:200 000, sentti vastaa 200 000 senttiä eli kahta kilometriä jne.

Karttarokkia

Kartta näyttää pellot, metsät, polut, tiet, järvet ja mäet oikein, jos se on oikein päin. Kartta on oikein päin, kun se on samoin päin kuin ympärillä oleva luontokin.

Maastokartat valmistetaan yleensä niin, että pohjoinen on ylhäällä. Mikä sitten on kartan yläreuna? Se on yläreuna silloin, kun kartassa olevat tekstit ovat lukijalle oikein päin.

Kompassin punainen vapaasti liikkuva magneettinen neula näyttää aina pohjoiseen, kun kompassia pidetään vaakasuorassa asennossa eikä lähellä ole metallia tai muita häiriölähteitä.
Aseta kompassi kartan päälle ja käännä karttaa niin, että sen yläreuna osoittaa samaan suuntaan kuin kompassin punainen nuoli. Nyt se on oikeassa asennossa ja voit lukea sitä.

Kun pyörit metsässä, niin kartta tahtoo pyöriä mukanasi. Koska luonto ympärilläsi ei pyöri, karttakaan ei saisi pyöriä.

Alussa tarvitset kartan pitämiseen oikeassa suunnassa aina kompassia, mutta harjoittelun jälkeen opit pyörimään metsässä siten, että kartta pysyy likimain oikeassa asennossa. Olet oppinut karttarokkia.

Karttaa ja maastoa vertaillen edetään harkitusti

Kartan ja kompassin kanssa kuljetaan omien taitojen mukaan ja reittiä varmistaen siten, että aina tiedetään missä suunnilleen ollaan. Kokeneempi näkee pienistäkin maaston kohteista kuten kumpareista tai metsäkuvion rajasta, missä on menossa. Aloittelija tarvitsee suurempia ja selvempiä kohteita kuten mäet, pellot, tiet, järvet, lammet ja sähkölinjat.

Harhautuminen johtuu siitä, ettei meillä enää ole vaistoa pysyä halutussa suunnassa ilman kompassia. Auringon valo, rinne, tieltä kuuluva autoliikenteen melu, muut kulkijat jne. vetävät sinua pois siltä suunnalta, minkä aluksi valitsi, samoin risukoiden ja jyrkänteiden kiertäminen.

Jos tuletkin tien sijasta suolle, pysähdy selvittämään sijaintiasi. Aseta kartta oikeaan asentoon ja lue sitä rauhassa edellisestä varmasta kohteesta eteenpäin. Kohta sinulle kyllä selviää minne olet tullut. Sen jälkeen voit tehdä uuden reittisuunnitelman. Opettele jatkossa lukemaan karttaa niin, että osaat jo odottaa, mitä seuraavaksi on tulossa vastaan. Silloin pysyt varmimmin halutulla reitillä.

Vain harjoittelemalla oppii

Jos lähdet yksin harjoittelemaan, aloita vaikka korttelikartalla. Kun kartta pysyy oikeassa asennossa kortteleissa, siirry pieniin metsiköihin.

Maastokartan mistä päin tahansa Suomea voit räätälöidä ja tulostaa Maanmittaluslaitoksen Karttaikkuna -palvelusta tai Kansalaisen Karttapaikasta tai ostaa lähimmästä maanmittaustoimistosta.

Kuopion Suunnistajien Torstairasteilla on hyvä harjoitella. Tule mukaan opettelemaan tai hae kiintorastikartta Kuopion kaupungin Valtuusto – virastotalolta ja opettele omalla aikataulullasi.

pdf-tiedostona