Hisukausi 2009 avattu

Rastit ja vauhti vielä hakusessa.

Kuosusta osallistui viisi varttuneempaa suunnistajaa Ylläksen Rastin ja Lapin Suunnistuksen järjestämiin Ensi Lumen kisoihin 29.-30.11.2008. Matkassa olivat Laineen Tapsa, Karjalaisen Seppo, Kajavan Ville, Korhosen Mauno ja Heiskasen Hannu sarjoissa H70-H45.

Olosuhteet olivat mahtavan talviset Savon vesi- ja räntäkelien jälkeen. Lunta oli lauantaina 35-40 cm ja sunnuntaina sitä tuli vielä reippaasti lisää. Pakkastakin oli  kisapäivinä sopivasti –10 asteen kahta puolta. Järjestäjät olivat ajelleet Ylläksen rinteelle tiheän uraston, jossa ainoana haittana oli urien pehmeys vastasataneen lumen takia.

Niinpä varsinkin lauantain kisa oli melkoista punnertamista jauhoisessa lumessa. Ja niinpä erot kasvoivat isoiksi. Seppo ja Hannu jäivät yli 5 minuuttia kärkeen, Tapsa 8 minuuttia ja me Villen kanssa 14 – 17 minuuttia. Sepon kanssa kisailimme poikkeuksellisesti pitosuksilla: Seppo lonkkavaivan takia ja minä flunssatoipilaana. Ratkaisu oli oikea meidän kummankin osalta, sillä Seppo oli kolmas ja minä jaksoin kiertää radan ympäri. Hannulla oli yksi isompi pummi ja Tapsalla kolme. Ville puolestaan oli tehnyt megapummin 3-4 välillä.

Sunnuntaina urat olivat kovempia, mutta lumisade ja tuuli haittasivat Tuisku tukki urat avosuolla ja huononsi tietysti myös luistoa.  Kuitenkin uskalsin lähteä nyt  liikkeelle luistelusuksilla. Seppo pysyttäytyi edelleen pitosuksissa.  Menestys ei lauantaista ainakaan parantunut. Tapsa ja Ville keskeyttivät kisansa isojen pummien jälkeen, Hannulle tuli kolme pummia ja Sepolle yksi. Itse selvisin pummeitta, mutta vauhtia ei noissa raskaissa oloissa flunssan jäljiltä luonnollisestikaan löytynyt riittävästi. Niinpä jäin voittajasta yli 12 minuuttia, mutta sijoitus koheni jo reilusti kymppisakkiin eli seitsemänneksi.  Seppo oli kolmas 7 minuuttia voittajasta ja Hannu viides lähes 12 minuuttia kärjestä. Seppo pääsikin ainoana kuosulaisista pokkaamaan kolmospalkinnon yhteistuloksissa. Hannu oli viides ja minä yhdestoista.

Kisojen jälkeen olisi ollut mahdollisuus harjoitella tässä hyvässä urastossa, mutta sunnuntain ja maanantaiyön lumisade peitti urat tyystin ja ne ajettiin auki maanantaina iltapäivällä. Pehmeät urat eivät enää houkuttaneet yhtään, vaan kävimme muuten hiihtelemässä Ylläksen erinomaisilla laduilla. Tiistaina olikin sitten pakkasta reippaasti  –15 astetta, joka kiristyi iltaan mennessä 20 asteeseen. Sepon kanssa teimme silloinkin uraharjoittelun sijasta reilun kahdenkympin perinteisen lenkin Kotamajalle ja sieltä Latvamajan ja Kesängin takaisin. Onneksi oli tarpeeksi päällä vaatetta, sillä pakkanen puri jo kipakasti poskipäitä ja nenää.

Vauhtia ja suunnistusvarmuutta harjoitellaan seuraavaksi joulukuun puolivälissä Vuokatissa ja sinne näyttävät kaikki edellä mainitut suuntaavankin.

Takaisin