Valoa pimenevään syksyyn

Kuosu viirit

Enää muutama kuukausi ja pääsemme kisailemaan ympäri Suomea. Ei kannata jäädä kotisohvalle juttelemaan, koska juttuseuraa löydät myös seuran järjestämistä harjoituksista.

Lapsille ja nuorille on Rajalan koululla harjoitukset maanantaisin. Samaan aikaan voi kaikenikäisille kuosulaisille olla tarjolla suunnistusharjoitus. Seuraa siis Nimenhuutoa.

Tiistaisin ravaamme Kuopio-hallissa. Maksua vastaan pääset kirmaamaan pitävällä alustalla. Kuopio-hallin harjoitukset eivät sovi perheen pienimmille, koska radalla vauhdit ovat kovia, jolloin törmäilyjä voi syntyä. Hallissa juostaan ohjattu vetotreeni, jonka vauhdin jokainen voi itse säädellä. Jos halli on varattu, vaihdamme päivää tai maisemaa.

Keskiviikko on lihaskuntopäivä. Aikuisten kuntopiiri on tarkoitettu rauhallisempaan menoon ja Kuopio-hallin treeni takaa varmasti kipeitä lihaksia.

Koko lumettoman ajan sinulla on mahdollisuus samoilla ympäri metsiä lampun kanssa tai ilman. Torstai-ilta on varattu lamppulenkille. Kynttilä otsaan ja metsään ihmettelemään. Tämäkin käy kaikenikäisille. Pienemmät vanhempien mukana.

Sunnuntait on pyhitetty yhteislenkille. Ilmoittautumalla tähän jo torstaina, varmistat kartan itsellesi. Laita aamulla paisti (opiskelijat jauhelihapitsa) uuniin  ja riennä piiiiitkälle lenkille. Kotona sauna, salaatti, paisti ja muussi. Hyvät päikkärit siihen päälle. Kuulostaa hyvältä. Taidan mennä kuikkaamaan sitä Nimenhuutoa!

25Mannan tarina

fullsizerender

Perjantaina 7.9. klo 11.30 kaartoi bussi pesistadionille. Siitä se taas alkaa, Maijaa pitkään naurattava mannareissu. Mukaan olivat lähteneet myös Kokkoset Timo, Meeri ja Eemeli Kajaanista. Pitkiä hekin. Matkan säännöt tulivat selviksi Sirpalle jo alkumatkasta. Hän tosin tuli mukaan vasta Tikkakoskelta, jonne Speedy-Timo S ajoi rajoitusten mukaan vauhdikkaasti. Suurin osa rajoituksista kohdistui alle 30 -vuotiaisiin. Minna N, Tiina Su ja Päivi P edustivat arvokasta, mutta mieleltään ja näöltään nuorekasta sukupolvea, joiden menoa säännöt ja määräykset rajoittivat vähemmän. Inkahan loukkasi polvensa (ilman sukua) vasta kilpailussa. Ei onneksi pahasti, mutta hitaastihan nuo jalan taitekohdan arvet paranevat. Ideaparkkin pysähdyttiin ruokailemaan. Siellä oli kauhee arpominen, menikö ne kanat Mikko La:lle vai pastat Sannalle. Itsehän me tietenkin tiesimme, mitä tilattiin, mutta henkilökunta arpoi. Siellä alkoi armoton puujalkavitsailu Jormasta, joka kesti naurunremakan miehekkäästi seisten. Velipoika sai nimekseen Jarmo. Tasan eivät käy onnenlahjat, kun vanhemmat lapsilleen nimiä jakavat. Satamassa pilettien jako sujui yhtä sujuvasti kuin Samin jutut. Urheilumaailmassa ehtii tapahtumaan kaikenlaista. Satamassa tapasimme Tiina T:n, Lauran ja Antto-Iiron, jotka liittyivät iloiseen seuraamme. Lautalla meno oli hyvin rauhallista. Porukka nukahti raskaan työviikon jälkeen hyvinkin sujuvasti, Päivikin pystyy siis olemaan nopea lähdöissä. Ainakin höyhensaarille.

Kisakeskus oli vain 20 kilometrin päässä satamasta. Oli vaikea uskoa, että keskus löytyy Ikean vierestä. Sinne ei saanut naisia päästää. Tiina T uskoi, Aleksi ei. Löytyihän niitä vapauksia myös meille miehille. Saimme vapaat kulkuoikeudet Ikeaan kisapäivän ajaksi. Ei Aleksi kalusteita katsellut, ruoka vaan maistui paremmalta kuin armeijassa. Telttojen pystytyksessä meillä oli tiukka kisa; dementikot vastaan nuoret. Jostain ne dementikot kaivoivat kaiken tietämyksensä. Varmaan Jari lääkitsi heitä jollain värikkäillä pillereillä. Saivat vanhukset teltan pystyyn aika sujuvasti. Jutuista huolimatta tälle porukalle ei pystyyn nouse ainakaan tie. Sen verran riemukkaasti telttaurakka sujui. Kisan voittaja jäi silti epäselväksi kaikille.

Itsa kisa alkoi toiveikkaasti. Alma tykitti kärjen tuntumassa vaihtoon, vaikka terveystilanne etukäteen pelottikin. Markus jatkoi tyylikkäästi napaten muutaman päänahan siitä edeltä takakädellä taskuun. Sitten alkoi mannapuuron hämmennys. Kilpailun kulkua on erittäin vaikea seurata, koska neljä juoksijaa ryntää yhtäaikaa metsään. Iso kuosupiponnosto Emmille, Aadalle, Meerille ja Aatulle. Nuorison edustajat suoriutuivat komeasti osuuksistaan. Santerin, Kasperin, Jerryn ja Eliaksen ei  tarvitse myöskään hävetä suoritustaan. Nuoret miehet kuopivat nurmikkoa vauhdikkaasti.

Ja aijai sitä odottamisen riemua siinä viimeisellä rastilla. Naapuriseurojen korvista vaikut räjähtelivät, kun Sakari avasi ääntään. Muutamaa vihaista katsetta oli torjumassa suurimmat meistä. Kiitos Aarne ja Ville sekä muutama muu. Rikulla ei ollut kankkunen vaan pikkuflunssa, josta huolimatta mies painoi menemään takuutyötä omalla osuudellaan. Tulevaisuuden tähdistä Annika S, Mette ja Hanna suunnistivat nöyrästi omat osuutensa. Annika pinnisteli hetken aikaa maailmantähtien peesissä, mutta ymmärsi himmata, ettei ala silmä tummumaan liikaa. Joukkueen eteen kaikkensa antoivat Marikki ja Johanna. Molemmilta tytöiltä kovat juoksut.

Oma juoksu sujui ilman suurempia ongelmia. Jännitti, että kuka edellisen osuuden juoksijoista tulee ekana. Ruotsalaiset eivät vaihtoalueella kukkoillet yhtään, siitä piti Janne huolen meidän nelikostamme. Onko se Elias S vai joku muu? Hieno tunne päästä maastoon. Sitä haluaa antaa vähän enemmän itsestään viesteissä. Ei Anna niin helposti periksi. Alkurastit sujuivat suunnitellusti. Ei virheitä. Välillä sain ihastella pitkän miehen loikkaa. Kivien ja kumpareiden välissä, päällä ja korkealla ilmassa ravasi Jukka. Voi Reetta sentään, kun tuolle miehelle sattuu rastit kohdalle, niin nimi löytyy korkeelta kuin päälaki. Niin ja Reetalla muuten sujuu tuo suunnistus myös ilman pyörää. Loppuosalla sattui pikkuvirhe. Ruotsalainen kivi, ilman Timoa, tuotti hämmennystä kuin kakosjoukkueen tulevaisuuden pelikirja. Sami, Jussi, Jari, Jarkko ja Mikko L  juonivat kyllä sellaista puujalkaläppää tuossa vielä loppumetreillä, että ruotsalaiset kisajärjestäjät tarvitsevat ensi vuonna todellisia vartijoita turvaamaan kisan sujuvuutta. Meillä olisi Vartiaisen Juha, mutta hänestä emme luovu.

Ja sitten se kilpailun loppuhuipennus. Turha alkaa meidän joukkueille …tana. Meillä on Aapo ja Mikko K. Välillä tuntui, että joka toinen maaliintulija oli Mikko, eikun PAINA MIKKOOOOO. Ja Mikko painoi.

Ja Aapo, tuo loppuratkaisujen kylmäverinen analyytikko. Varvauksessa letkassa mukana. Maaliin kärjessä. Ihana tunne. Kuosulaisten kannustus kuuluu vieläkin Tukholman lähiöissä. Siitäs saitte ruottalaiset. Härifrån tvättas!

Ps. Veikkaan, että ensi vuonna kilpailu on nimeltään 25Marko.

LUULOT POIS-suunnistus Nurmeksessa lauantaina 8.10.2016

Paikka: Nurmeksen länsiosissa Holinrotkon, Pahavaaran ja Petäjävaaran kartoilla. Kilpailukeskus ja maali metsästysseuran majalla osoitteessa Hackmanintie 1, 75500 Nurmes (Pielisrastien 2012 kilpailukeskus). Opastus Nurmes-Iisalmi-tieltä 23 km Nurmeksesta.

Matkat: Noin 13, 9 ja 5 km. Tulostekartat 1:10000 muovikotelossa. Huom! Tavallista lyhyemmät matkat, jos jotkut haluaa passailla SM-erikoispitkille.

Yhteislähtö klo 14.00. Siirrytään kilpailukeskuksesta täysin autoin lähtöpaikalle (Pielisrastien 2016 kilpailukeskus). Lähtöön matkaa 6 km kilpailukeskuksesta. Juomaa itsepalveluna pari kertaa matkan varrella.

Ilmoittautuminen: Pekka Hiltuselle (pekka.hiltunen.suomala@gmail.com) ke 5.10. mennessä, myös Emit-numerot. Maksu 10 euroa/turpa, paikan päällä tai tilille Nurmeksen Sepot, suunnistusjaosto; FI84 5299 0140 0134 58.  Tiedustelut: Pekka, p. 050-5926218.

Lähiaikoina lisätietoa www.rasti-pielinen.net

Vauhtia la Ville

ville

Teippillaan tällä kertaa tiedot foorumille pitkästä nuoresta miehestä nimeltään Ville. Yleisurheilutausta takaa vauhdin radalla ja maastossa. Taivas on rajana ja sinne näyttää mies kurkottavan. Tuota pituutta on jo kertynyt melkein 2 metriä.

1. Koko nimi? Ville Samuli Petteri Pasanen
2. Syntymäkuukausi? Maaliskuu
3. Perheeseen kuuluu? Isä,äiti,pikkusisko ja pikkuveli
4. Kilpailusarja vuonna 2016? H16
5. Milloin ja miten aloitit suunnistuksen? Oisko ollut vuonna 2013 syksyllä isän kanssa lähettiin kokeilemaan kuntorasteja. Ja sitten 2014 kesällä taisin mennä ekoihin Kuosun harkkoihin. Siitä kait se sitten lähti.
6. Parasta suunnistuksessa? Onnistumisen tunne. Ei tarvitse olla edes kilpailu että tulee hyvä mieli siitä että suoritus menee nappiin. Silloinkun onnistuu omissa tavoitteissa tulee todella hyvä olo ja se motivoi paljon jatkamaan ja harjoittelemaan lisää. Hyvät maastot lämmittää mieltä tietenkin myös.
7. Mehevin pummisi? Ensimmäisenä niistä kaikista tulee mieleen kll 2014. Taisi olla eka kll kilpailu ikinä ja lähdin k-pisteeltä 90 astetta väärään suuntaan pusikkoon. Sitten en kehannut mennä uudelleen lähtöön niin jouduin kiertämään ja siinä meni todella paljon aikaa.
8. Peukalo vai levy? Levy
9. Tavoitteet? Saaha suunnistus kokemusta erilaisista maastoista ja saaha suunnistukseen muutenkin sujuvuutta. Fysiikkaa ja juoksuvauhtia on kehitettävä myös.
10. Kenelle heität teippirullan? Hanna Leppävuori

Sprinttisarja 2016 päätökseen – harjoitus tekee mestarin

 

KuoSun edustusurheilijoiden suunnittelema sprinttisarja saatiin päätökseen keskiviikkona. Finaalissa suunnisti kuosulaisia Outista-Lauriin, joten ikähaarukka oli lähes tuhat vuotta. Sarjaan kuului finaalin lisäksi 6 ”sprinttikilpailua” ympäri kaupunkia. Radat olivat tarpeeksi vaativia. Itselleni tuli ehkä yksi hyväksytty suoritus, taidan vähitellen olla jo taparikollinen. Onneksi maalin puheensorinasta oli helppo päätellä, ettei se muille ollut yhtään helpompaa. Silti on tunnustettava, että on se vaan mukava laji tuo sprintti. Pitäis olla nopeet jalat ja terävä pää. Ei ole kumpaakaan. Mahdotonta touhua. Lopuksi kiitos vielä kaikille edustuksen ratamestareille sekä Henrikille ja Annille, jotka taituroivat finaalin arvoiset radat Itkonniemelle. Loppuajat kellotti Markku ”Rolex” Kotamäki. Ps. hylsy tuli.

sprinttifinaali2016

Väliajat

Oho, kyllä se juoksee kovaa!

Mette

Teippirullassa esittäytyy neito, jonka jaloista löytyy yllättävän paljon juoksuvoimaa nuoresta iästä huolimatta. Vuorossa on Mette, Kurkimäen sisupussi, joka nappaa mestaruuskisoista mitalit taskuun tulevinakin vuosina.

1. Koko nimi? Mette Mikaela Nygård
2. Syntymäkuukausi? Maaliskuu
3. Perheeseen kuuluu? Äiti, isä ja isosisko Marikki.
4. Kilpailusarja vuonna 2016? D16
5. Milloin ja miten aloitit suunnistuksen? Joskus pienenä käynyt muutamilla iltarasteilla, mutta kunnolla vuonna 2010, josta melkein suoraan leimaus leirille.
6. Parasta suunnistuksessa? Lajin parista on saanut paljon kavereita ympäri Suomea, joita näkee kisoissa sekä leireillä. Sekä kisaaminen, jossa ei ratkaise pelkästään vauhti vaan, myös taitoa tarvitaan. Hyvänä päivänä voi olla mahdollisuus pärjätä, mutta huonoistakin päivistä oppii jotain.
7. Mehevin pummisi? Vuoden 2014 Fin5 suunnistusviikolla ensimmäisenä päivänä. Rastiväli oli todella helppo kuviorajoja ja aukkoa pitkin. Kompassista jäi suunta tarkistamatta ja lähdin 90 astetta väärään suuntaan ja päädyin juoksemaan väärällä aukolla edestakaisin. Minulla meni rastivälillä 23 minuuttia, kun nopeimmat menivät sen 2 minuutissa.
8. Peukalo vai levy? peukalo
9. Tavoitteet? Kerätä lisää plaketteja varastoon ja vakiinnuttaa sija muissakin kisoissa        kympinjoukkoon
10. Kenelle heität teippirullan? Ville Pasanen

Hän on Sopo.

Teippi esittelee teille nuoren Annikan. Urheilullisuuden ja herkkyyden kilpailusuoritukseen hän on perinyt vanhemmiltaan. Muilla saattaa olla pallo hukassa, mutta Annikalla ei. Jalkapalloakin innokkaasti harrastava lukiolainen löytää myös rastit millimetrin tarkasti. Kuva neidistä saattaa näyttää sumuiselta, mutta tulevaisuus ei.

Annika Sopo

1. Koko nimi? Edla Annika Emilia Sopo
2. Syntymäkuukausi? Kesäkuu
3. Perheeseen kuuluu? Äiti, iskä, pikkuveli Elias ja isoveli Aleksi
4. Kilpailusarja vuonna 2016? D18
5. Milloin ja miten aloitit suunnistuksen? Jaa a, minulla ei ole siitä minkäänlaisia muistikuvia. Joskus on äiti ja iskä tainnut kertoa, että olin mukana reppuselässä Jyväskylän suunnistuskoulussa, jossa Aleksi kävi. Kaippa olen sitten siitä itsekin aloittanut. En kyllä ole varma onko tämäkään tarina tosi, kun en ole ikinä kummemmin ajatellut sitä. Suunnistus on aina ollut osa elämää.
6. Parasta suunnistuksessa? Metsä ja luonto. Suomalaisena tykkään, kun kukaan ei tuijota suorituksen aikana vaan saa mennä rauhassa yksin. Suunnistajien perhe on myös ihana juttu
7. Mehevin pummisi? Ehkä mehevin oli joku vuosi sitten kll-kisoissa, kun lähdin heti lähtöruudusta 180 astetta väärään suuntaan ja pyörin siellä puoli tuntia. Nolotti kulkea lähdön ohi uudelleen, joten tein vielä lisämutkan kiertääkseni sen. Sen jälkeen ei huvittanut enää yhtään, mutta loppuun asti kuitenkin juoksin.
8. Peukalo vai levy? Levy
9. Tavoitteet? SM-kisat ovat aina kauden tärkeimpiä kisoja. Suomen tasolla hyvin sijoittuminen on tällä hetkellä tavoite.
10. Kenelle heität teippirullan? Mette Nygård

Taattua laatua suunnistukseen

Teippirulla esittelee nuoren naisen, jonka sukunimi paljastaa kokeneemmille suunnistajille kaiken oleellisen. Kirvesmies! Läheltä seuranneena, voin vakuuttaa, että nimi tulee löytymään jatkossakin tuloslistojen kärkipäästä. Tässä suvussa tiedetään, miten suunnistajaksi synnytään.

Annika K

1. Koko nimi? Laura Annika Kirvesmies
2. Syntymäkuukausi? Joulukuu
3. Perheeseen kuuluu? Pikkuveli Atte, äiti ja iskä.
4. Kilpailusarja vuonna 2016? D18
5. Milloin ja miten aloitit suunnistuksen? Kuulin 7-vuotiaana Pielaveden Sammon oravapolkukoulusta ja halusin ehdottomasti mukaan myös sinne yleisurheilu-, hiihto- ja jumppaharrastuksen lisäksi. Eka suunnistuskisani oli KuoSun järjestämä Nuorisocup vuonna 2007. Sammon suunnistustoiminnan loputtua vaihdoin Iisalmen Visaan ja pari vuotta myöhemmin KuoSuun, koska siellä oli enemmän samanikäisiä suunnistajia.
6. Parasta suunnistuksessa? Lajin monipuolisuus ja se ettei koskaan tule vastaan kahta samanlaista kisaa tai edes samanlaista rastiväliä. Myös kisareissut, leirit ja kaverit kuuluvat ehdottomasti lajin parhaimpiin puoliin.
7. Mehevin pummisi? Aika monta mehevää pummia on tullut tehtyä, mutta varmaan yks parhaimmista (pahimmista) on Kasurilan kansallisista vuodelta 2010, jolloin kisasin 12-sarjassa. Kyseessä oli aika lyhyt rastiväli, sillä välin parhailla aikaa siihen kului reilu 2min. Rastivälillä menin laskettelurinteen yli ja aloin etsiä rastia seuraavasta laskettelurinteiden välisestä metsiköstä, joka oli selkeästi alle 100m leveä. Rasti ei löytynyt kuitenkaan ihan suunnitelmien mukaan vaan sain aikaa rastivälillä kulumaan yli 16min käymättä kertaakaan katsomassa laskettelurinteessä, missä kohti rinnettä olin. Yli 16 minuutin haravointi kuitenkin palkittiin ja lippu löytyi vihdoinkin.
8. Peukalo vai levy? Levy
9. Tavoitteet? Kehittyä suunnistajana ja tehdä mahdollisimman monta onnistunutta suoritusta vielä tälle kaudelle.
10. Kenelle heität teippirullan? Toiselle Annikalle eli Annika Sopo, ota koppi!

Sitkeys palkitaan vielä

2015-06-02 18.12.30
Teippirulla esittelee neidin, jolla on ollut tuplasti epäonnea urheilu-urallaan. Useimmille kyseinen vastoinkäyminen merkitsisi uran loppua, mutta… Tämä tyttö ei luovuta. Ja miksi luovuttaisi? Suunnistustaito on jo hyvin hallussa. Jos hän jatkossakin pystyy yhtä maltillisesti kuntouttamaan itseään, intohimo harjoittelua kohtaan tuottaa lopulta tulosta. Se hetki on taas juoksuaskeleen verran lähempänä.
1. Koko nimi? Minttu Marikki Nygård
2. Syntymäkuukausi? Toukokuu
3. Perheeseen kuuluu? Isä, äiti, pikkusisko Mette ja koira
4. Kilpailusarja vuonna 2016? D20
5. Milloin ja miten aloitit suunnistuksen? Pienenä olin satunaisesti vanhempien mukana viikkorasteilla ja Jukolassa kannustamassa. Osallistuin kesällä 2004 myös Kuosun suunnistuskouluun. Sen jälkeen kokeilin muita lajeja ja palasin suunnistuksen pariin vuoden 2010 Leimausleirille, joka järjestettiin Kuopiossa.
6. Parasta suunnistuksessa? Yhteisöllisyys. Vaikka suunnistus on yksilölaji, mahtuu seuran kilpailumatkoille ja leireille paljon yhteistä, hauskaa tekemistä. Kansallisilla leireillä ja esimerkiksi suunnistusriparilla on saanut ympäri Suomea ystäviä, joita tavataan suunnistuksen ulkopuolellakin. Vaikka kilpailun aikana jokainen haluaa voittaa, maalissa ollaan taas parhaita ystäviä.
7. Mehevin pummisi? Varmasti monia, mutta mieleen on jäänyt ainakin ensimmäinen kilpailuni KLL:ssä 2010, jolloin käännyin polkujen risteyksestä 180 astetta väärään suuntaan ja päädyin lopulta todella isolle hiekkakuopalle. En siinäkään kohti malttanut pysähtyä ja katsoa karttaa, vaan juoksin koko hiekkakuopan ympäri muiden mukana ennen kuin viimein ymmärsin olevani ihan väärässä paikassa. Muilla meni helppoon rastiväliin muutama minuutti, minulla lähes 20.
8. Peukalo vai levy? Peukalo
9. Tavoitteet? Tulostavoitteita ei tällä hetkellä suunnistuksessa ole. Sen sijaan pyrin palauttamaan jalkojeni voimatason ja pikkuhiljaa myös juoksuvauhdin ensin samalle tasolle, kuin se ennen loukkaantumista oli ja sen jälkeen toivottavasti vieläkin paremmaksi. Tavoiteena on myös saada jalkojen ja muun kropan tukilihakset sellaiseen kuntoon, ettei vammoja ainakaan niiden puutteesta aiheudu.
10. Kenelle heität teippirullan? Annika Kirvesmies

Jos sulla on huono päivä, Jossu piristää.

Johanna Räsänen

Lämpimänä kesäpäivänä teippirullan esittelyssä on nuori nainen, joka hymyilee lähes aina. Vaikuttaa siltä, että hän on jatkuvasti rakastunut, niin paljon Jossulla riittää iloista ilmettä kasvoillaan. Lisäksi neiti osaa suunnistaa. Huhhuh sitä jalan lentoa vaikka viime syksyn Sm-spintissä, josta tuliaisina oli mitali kaulaan. Tulevaisuus vaikuttaa aurinkoiselta.

1. Koko nimi? Johanna Elina Anneli Räsänen

2. Syntymäkuukausi? Tammikuu

3. Perheeseen kuuluu? Äiti, isä ja isoveljet Joonas sekä Markus

4. Kilpailusarja vuonna 2016? D18

5. Milloin ja miten aloitit suunnistuksen? Ehkä 6 -vuotiaana isoveljen mukana Nilsiän suunnistuskoulussa.

6. Parasta suunnistuksessa? Tykkään liikkua metsässä ja juosta rastien perässä. Lisäksi suunnistuksen tiimoilta on päässyt paljon reissuun ja saanut uusia kavereita.

7. Mehevin pummisi? Joskus ihan pienenä eksyimme isin kanssa Nujakan viikkorasteilla, mutta onneksi eräs viikkorastilainen pelasti meidät tilanteesta. Tätä pummia en unohda koskaan.

8. Peukalo vai levy? Peukalo

9. Tavoitteet? Kehittyä suunnistajana ja  menestyä joskus pääsarjassa.

10. Kenelle heität teippirullan? Marikki Nygård