Suunnistusta musiikin tahdissa

Teippirullan kysymyksiin vastaa neiti, jolle konservatorion käytävät ovat yhtä tuttuja, kuin karttamerkit. Ensi kesän rastisävelet vaikuttavat selviltä.   IMG_0354
1. Koko nimi?  Aada-Loviisa Halonen
2. Sarja vuonna 2017?  D16
3. Milloin aloitit suunnistuksen?  Aloitin suunnistuksen vuonna 2014. Olin ollut katsomassa Vuokatissa 2013  Suunnistuksen MM-kisoja iskän kanssa , jonka jälkeen into suunnistukseen alkoi. Ensimmäinen kosketus suunnistukseen tapahtui 2014 vuoden Leimaus leirillä.
4.Parasta suunnistuksessa?  Kisat, kaverit ja onnistumisen tunne.
5. Paras suunnistusmaasto Kuopiossa?  Vartiala
6. Suunnistuskengät, joilla juokset?  Salomonit
7.Mukavin suunnistusmuisto?   Kainuun rastiviikko 2016
8. Tavoitteet tulevaisuudessa?  Menestyä hyvin esim. Kainuun Rastiviikon kokonaiskilpailussa.
9. Lempiruoka?  Kana-pestopasta.
10.Kelle heität teippirullan?  Santeri Kirjavainen

”Hyvää Uutta Vuotta 2017!”, toivottaa Teippirulla.

Tervehdys kuosulaiset rastiystävät. Teippirulla virittelee uutta juttusarjaa vuodelle 2017. Tänä vuonna esittelyssä ovat nuoret tai nuorenmieliset vanhemmat, joten varaudu ottamaan kysymyspatteri haltuun.

jerry-hyvonen

Aloitetaan vuosi esittelemällä nuori kuosulainen, joka iästään huolimatta on ehtinyt kiertää kilpailuja ulkomaita myöten. Teippirullan liimassa Jerry.

  1. Koko nimi? Jerry Johannes Hyvönen
  2. Sarja vuonna 2017? H14
  3. Milloin aloitit suunnistuksen? Isän selkärepussa kuljin eka rastit vauvana.  Harkat oli Vänärillä keväällä 2004. Isä hoiti suunnistuksen, minä huusin.
  4. Parasta suunnistuksessa? Kaverit ja kilpailut.
  5. Paras suunnistusmaasto Kuopiossa? Vaivanen.
  6. Suunnistuskengät, joilla juokset? Boldit.
  7. Mukavin suunnistusmuisto? Nimikirjoitukset Sveitsin maajoukkueen juoksijoilta AM-kisoista Nilsiästä. Yhteiskuvassa Simone Nigglin kanssa.
  8. Tavoitteet tulevaisuudessa? Voittaa joku rastiviikko.
  9. Lempiruoka? Pinaattiletut tai lasagne.
  10. Kenelle heität rullan? Aada Halonen

Melkein täyden kympin tyttö

hanna

 

Kun Hanna oli pieni tyttö, teippi houkutteli kokeilemaan salibandyä. Pallo meni maaliin pelottavan kovaa. Yritys ja vauhti oli valtava. Ei kokeillut. Meidän kannalta hyvä asia.

Kokeile sinä talven halliharkoissa tai kesän kisoissa ottaa loppukirikamppailu tämän neidin kanssa. Hävittyäni pari paketillista jäätelöä, lopetin vedonlyönnin loppusuoran ajasta. Itse en enää edes haaveile voitosta. Olisitpa nähnyt Leimaus-leirin loppusuorakamppailun Essun hieman pidempää poikaa vastaan. Essu yritti taklata mutkassa olkapäällä. Hanna ei antanut periksi. Rintamassa maalia kohti, kunnes Essun oli pakko luovuttaa. Meidän Hanna, here we come!

  1. Koko nimi? Hanna Pauliina Leppävuori
  2. Syntymäkuukausi? Huhtikuu
  3. Perheeseen kuuluu? Isi, äiti, isosisko ja isoveli
  4. Kilpailusarja vuonna 2017? D18
  5. Milloin ja miten aloitit suunnistuksen? Vuoden 2007 alussa kiikutin äidilleni kymmenen kohdan listauksen lajeista, joita haluaisin kokeilla. Suunnistus sisältyi listaukseeni, ja keväällä äitini huomasi lehdestä ilmoituksen suunnistuskoulusta ja kysyi haluaisinko mennä. Sinne mentiin ja kahden viikon kuluttua olin ensimmäisessä nuoriso cup –kilpailussani.
  6. Parasta suunnistuksessa? Täydellisyyden mahdottomuus, luonto ja ystävät
  7. Mehevin pummisi? Kauden toinen kisa tänä vuonna Raumalla oli kyllä ikimuistoinen yhden megapummin takia. Alku oli lähtenyt hyvin käyntiin ja juoksu kulki. 3-4 väli oli vähän pidempi ja tein suunnitelman sähkölinjan kautta kohti peltoa, mistä alkaisi tarkempi suunnistus. Otin suunnan ja lähdin menemään. Ensimmäisen kerran huomasin olevani viivalta sivussa, kun tulin pienelle tienpätkälle. Siitä ajattelin korjata takaisin suunnittelemalleni reitille ajouraa pitkin. Ennen tätä kartassa ollutta ajouraa erkani tiestä toinen ajoura, jota lähdin seuraamaan. Tässä vaiheessa on ehkä hyvä huomauttaa, että vauhtini oli ollut sen verran kovaa, ettei ajatukseni luistanut kovin sujuvasti. Jonkun matkaa juostuani maasto näytti mielestäni vähän oudolta karttaan nähden, mutta jatkoin matkaa, vaikka olin jo kadottanut tuon väärän ajouran jalkojeni alta. Tulin metsän reunaan, josta aukesi suuri aukea, jonka tulkitsin pelloksi. Sähkölinja meni vähän hassussa suunnassa, mutta ei se haitannut. Peltoa pitkin juostessani ihmettelin, että onpas märkää, kuin vesitrampoliinilla olisi juossut. Lohduttauduin kuitenkin sillä, että kaikki pellot ovat keväällä märkiä. Pelto oli hieman mutainen ja siellä täällä kasvoi melkein itseni pituisia heinän korsia. Ylittelin monta hyistä ja leveää ojaa, joita ei mielestäni vain ollut merkitty karttaan tai ainakin ne olivat jotenkin väärinpäin. Kun tulin oikeasti sinne pellon laitaan, oli epäusko valtava. Meni useampi hetki ennen kuin todella tajusin, että olin noin puoli kilometriä reitiltä sivussa ja ylittänyt juuri suuren avosuon luullen sitä pelloksi. Korjausliikkeen tehtyäni loppuväli meni viivasuoraan. Kotona gps-reittiviivaa tarkastellessa huomasin, että tuon avosuon keskellä oli mustalla reunaviivalla oleva lampi, jonka vieressä luki Ohdejärvi. Ja siitä olin näemmä mennyt läpi.
  8. Peukalo vai levy? Levy
  9. Tavoitteet? Ensi alkuun saada sairastelukierteille loppu ja sen jälkeen kehittää taitoa ja kuntoa.
  10. Kenelle heität teippirullan? Jerry Hyvönen

Valoa pimenevään syksyyn

Kuosu viirit

Enää muutama kuukausi ja pääsemme kisailemaan ympäri Suomea. Ei kannata jäädä kotisohvalle juttelemaan, koska juttuseuraa löydät myös seuran järjestämistä harjoituksista.

Lapsille ja nuorille on Rajalan koululla harjoitukset maanantaisin. Samaan aikaan voi kaikenikäisille kuosulaisille olla tarjolla suunnistusharjoitus. Seuraa siis Nimenhuutoa.

Tiistaisin ravaamme Kuopio-hallissa. Maksua vastaan pääset kirmaamaan pitävällä alustalla. Kuopio-hallin harjoitukset eivät sovi perheen pienimmille, koska radalla vauhdit ovat kovia, jolloin törmäilyjä voi syntyä. Hallissa juostaan ohjattu vetotreeni, jonka vauhdin jokainen voi itse säädellä. Jos halli on varattu, vaihdamme päivää tai maisemaa.

Keskiviikko on lihaskuntopäivä. Aikuisten kuntopiiri on tarkoitettu rauhallisempaan menoon ja Kuopio-hallin treeni takaa varmasti kipeitä lihaksia.

Koko lumettoman ajan sinulla on mahdollisuus samoilla ympäri metsiä lampun kanssa tai ilman. Torstai-ilta on varattu lamppulenkille. Kynttilä otsaan ja metsään ihmettelemään. Tämäkin käy kaikenikäisille. Pienemmät vanhempien mukana.

Sunnuntait on pyhitetty yhteislenkille. Ilmoittautumalla tähän jo torstaina, varmistat kartan itsellesi. Laita aamulla paisti (opiskelijat jauhelihapitsa) uuniin  ja riennä piiiiitkälle lenkille. Kotona sauna, salaatti, paisti ja muussi. Hyvät päikkärit siihen päälle. Kuulostaa hyvältä. Taidan mennä kuikkaamaan sitä Nimenhuutoa!

25Mannan tarina

fullsizerender

Perjantaina 7.9. klo 11.30 kaartoi bussi pesistadionille. Siitä se taas alkaa, Maijaa pitkään naurattava mannareissu. Mukaan olivat lähteneet myös Kokkoset Timo, Meeri ja Eemeli Kajaanista. Pitkiä hekin. Matkan säännöt tulivat selviksi Sirpalle jo alkumatkasta. Hän tosin tuli mukaan vasta Tikkakoskelta, jonne Speedy-Timo S ajoi rajoitusten mukaan vauhdikkaasti. Suurin osa rajoituksista kohdistui alle 30 -vuotiaisiin. Minna N, Tiina Su ja Päivi P edustivat arvokasta, mutta mieleltään ja näöltään nuorekasta sukupolvea, joiden menoa säännöt ja määräykset rajoittivat vähemmän. Inkahan loukkasi polvensa (ilman sukua) vasta kilpailussa. Ei onneksi pahasti, mutta hitaastihan nuo jalan taitekohdan arvet paranevat. Ideaparkkin pysähdyttiin ruokailemaan. Siellä oli kauhee arpominen, menikö ne kanat Mikko La:lle vai pastat Sannalle. Itsehän me tietenkin tiesimme, mitä tilattiin, mutta henkilökunta arpoi. Siellä alkoi armoton puujalkavitsailu Jormasta, joka kesti naurunremakan miehekkäästi seisten. Velipoika sai nimekseen Jarmo. Tasan eivät käy onnenlahjat, kun vanhemmat lapsilleen nimiä jakavat. Satamassa pilettien jako sujui yhtä sujuvasti kuin Samin jutut. Urheilumaailmassa ehtii tapahtumaan kaikenlaista. Satamassa tapasimme Tiina T:n, Lauran ja Antto-Iiron, jotka liittyivät iloiseen seuraamme. Lautalla meno oli hyvin rauhallista. Porukka nukahti raskaan työviikon jälkeen hyvinkin sujuvasti, Päivikin pystyy siis olemaan nopea lähdöissä. Ainakin höyhensaarille.

Kisakeskus oli vain 20 kilometrin päässä satamasta. Oli vaikea uskoa, että keskus löytyy Ikean vierestä. Sinne ei saanut naisia päästää. Tiina T uskoi, Aleksi ei. Löytyihän niitä vapauksia myös meille miehille. Saimme vapaat kulkuoikeudet Ikeaan kisapäivän ajaksi. Ei Aleksi kalusteita katsellut, ruoka vaan maistui paremmalta kuin armeijassa. Telttojen pystytyksessä meillä oli tiukka kisa; dementikot vastaan nuoret. Jostain ne dementikot kaivoivat kaiken tietämyksensä. Varmaan Jari lääkitsi heitä jollain värikkäillä pillereillä. Saivat vanhukset teltan pystyyn aika sujuvasti. Jutuista huolimatta tälle porukalle ei pystyyn nouse ainakaan tie. Sen verran riemukkaasti telttaurakka sujui. Kisan voittaja jäi silti epäselväksi kaikille.

Itsa kisa alkoi toiveikkaasti. Alma tykitti kärjen tuntumassa vaihtoon, vaikka terveystilanne etukäteen pelottikin. Markus jatkoi tyylikkäästi napaten muutaman päänahan siitä edeltä takakädellä taskuun. Sitten alkoi mannapuuron hämmennys. Kilpailun kulkua on erittäin vaikea seurata, koska neljä juoksijaa ryntää yhtäaikaa metsään. Iso kuosupiponnosto Emmille, Aadalle, Meerille ja Aatulle. Nuorison edustajat suoriutuivat komeasti osuuksistaan. Santerin, Kasperin, Jerryn ja Eliaksen ei  tarvitse myöskään hävetä suoritustaan. Nuoret miehet kuopivat nurmikkoa vauhdikkaasti.

Ja aijai sitä odottamisen riemua siinä viimeisellä rastilla. Naapuriseurojen korvista vaikut räjähtelivät, kun Sakari avasi ääntään. Muutamaa vihaista katsetta oli torjumassa suurimmat meistä. Kiitos Aarne ja Ville sekä muutama muu. Rikulla ei ollut kankkunen vaan pikkuflunssa, josta huolimatta mies painoi menemään takuutyötä omalla osuudellaan. Tulevaisuuden tähdistä Annika S, Mette ja Hanna suunnistivat nöyrästi omat osuutensa. Annika pinnisteli hetken aikaa maailmantähtien peesissä, mutta ymmärsi himmata, ettei ala silmä tummumaan liikaa. Joukkueen eteen kaikkensa antoivat Marikki ja Johanna. Molemmilta tytöiltä kovat juoksut.

Oma juoksu sujui ilman suurempia ongelmia. Jännitti, että kuka edellisen osuuden juoksijoista tulee ekana. Ruotsalaiset eivät vaihtoalueella kukkoillet yhtään, siitä piti Janne huolen meidän nelikostamme. Onko se Elias S vai joku muu? Hieno tunne päästä maastoon. Sitä haluaa antaa vähän enemmän itsestään viesteissä. Ei Anna niin helposti periksi. Alkurastit sujuivat suunnitellusti. Ei virheitä. Välillä sain ihastella pitkän miehen loikkaa. Kivien ja kumpareiden välissä, päällä ja korkealla ilmassa ravasi Jukka. Voi Reetta sentään, kun tuolle miehelle sattuu rastit kohdalle, niin nimi löytyy korkeelta kuin päälaki. Niin ja Reetalla muuten sujuu tuo suunnistus myös ilman pyörää. Loppuosalla sattui pikkuvirhe. Ruotsalainen kivi, ilman Timoa, tuotti hämmennystä kuin kakosjoukkueen tulevaisuuden pelikirja. Sami, Jussi, Jari, Jarkko ja Mikko L  juonivat kyllä sellaista puujalkaläppää tuossa vielä loppumetreillä, että ruotsalaiset kisajärjestäjät tarvitsevat ensi vuonna todellisia vartijoita turvaamaan kisan sujuvuutta. Meillä olisi Vartiaisen Juha, mutta hänestä emme luovu.

Ja sitten se kilpailun loppuhuipennus. Turha alkaa meidän joukkueille …tana. Meillä on Aapo ja Mikko K. Välillä tuntui, että joka toinen maaliintulija oli Mikko, eikun PAINA MIKKOOOOO. Ja Mikko painoi.

Ja Aapo, tuo loppuratkaisujen kylmäverinen analyytikko. Varvauksessa letkassa mukana. Maaliin kärjessä. Ihana tunne. Kuosulaisten kannustus kuuluu vieläkin Tukholman lähiöissä. Siitäs saitte ruottalaiset. Härifrån tvättas!

Ps. Veikkaan, että ensi vuonna kilpailu on nimeltään 25Marko.

LUULOT POIS-suunnistus Nurmeksessa lauantaina 8.10.2016

Paikka: Nurmeksen länsiosissa Holinrotkon, Pahavaaran ja Petäjävaaran kartoilla. Kilpailukeskus ja maali metsästysseuran majalla osoitteessa Hackmanintie 1, 75500 Nurmes (Pielisrastien 2012 kilpailukeskus). Opastus Nurmes-Iisalmi-tieltä 23 km Nurmeksesta.

Matkat: Noin 13, 9 ja 5 km. Tulostekartat 1:10000 muovikotelossa. Huom! Tavallista lyhyemmät matkat, jos jotkut haluaa passailla SM-erikoispitkille.

Yhteislähtö klo 14.00. Siirrytään kilpailukeskuksesta täysin autoin lähtöpaikalle (Pielisrastien 2016 kilpailukeskus). Lähtöön matkaa 6 km kilpailukeskuksesta. Juomaa itsepalveluna pari kertaa matkan varrella.

Ilmoittautuminen: Pekka Hiltuselle (pekka.hiltunen.suomala@gmail.com) ke 5.10. mennessä, myös Emit-numerot. Maksu 10 euroa/turpa, paikan päällä tai tilille Nurmeksen Sepot, suunnistusjaosto; FI84 5299 0140 0134 58.  Tiedustelut: Pekka, p. 050-5926218.

Lähiaikoina lisätietoa www.rasti-pielinen.net

Vauhtia la Ville

ville

Teippillaan tällä kertaa tiedot foorumille pitkästä nuoresta miehestä nimeltään Ville. Yleisurheilutausta takaa vauhdin radalla ja maastossa. Taivas on rajana ja sinne näyttää mies kurkottavan. Tuota pituutta on jo kertynyt melkein 2 metriä.

1. Koko nimi? Ville Samuli Petteri Pasanen
2. Syntymäkuukausi? Maaliskuu
3. Perheeseen kuuluu? Isä,äiti,pikkusisko ja pikkuveli
4. Kilpailusarja vuonna 2016? H16
5. Milloin ja miten aloitit suunnistuksen? Oisko ollut vuonna 2013 syksyllä isän kanssa lähettiin kokeilemaan kuntorasteja. Ja sitten 2014 kesällä taisin mennä ekoihin Kuosun harkkoihin. Siitä kait se sitten lähti.
6. Parasta suunnistuksessa? Onnistumisen tunne. Ei tarvitse olla edes kilpailu että tulee hyvä mieli siitä että suoritus menee nappiin. Silloinkun onnistuu omissa tavoitteissa tulee todella hyvä olo ja se motivoi paljon jatkamaan ja harjoittelemaan lisää. Hyvät maastot lämmittää mieltä tietenkin myös.
7. Mehevin pummisi? Ensimmäisenä niistä kaikista tulee mieleen kll 2014. Taisi olla eka kll kilpailu ikinä ja lähdin k-pisteeltä 90 astetta väärään suuntaan pusikkoon. Sitten en kehannut mennä uudelleen lähtöön niin jouduin kiertämään ja siinä meni todella paljon aikaa.
8. Peukalo vai levy? Levy
9. Tavoitteet? Saaha suunnistus kokemusta erilaisista maastoista ja saaha suunnistukseen muutenkin sujuvuutta. Fysiikkaa ja juoksuvauhtia on kehitettävä myös.
10. Kenelle heität teippirullan? Hanna Leppävuori

Sprinttisarja 2016 päätökseen – harjoitus tekee mestarin

 

KuoSun edustusurheilijoiden suunnittelema sprinttisarja saatiin päätökseen keskiviikkona. Finaalissa suunnisti kuosulaisia Outista-Lauriin, joten ikähaarukka oli lähes tuhat vuotta. Sarjaan kuului finaalin lisäksi 6 ”sprinttikilpailua” ympäri kaupunkia. Radat olivat tarpeeksi vaativia. Itselleni tuli ehkä yksi hyväksytty suoritus, taidan vähitellen olla jo taparikollinen. Onneksi maalin puheensorinasta oli helppo päätellä, ettei se muille ollut yhtään helpompaa. Silti on tunnustettava, että on se vaan mukava laji tuo sprintti. Pitäis olla nopeet jalat ja terävä pää. Ei ole kumpaakaan. Mahdotonta touhua. Lopuksi kiitos vielä kaikille edustuksen ratamestareille sekä Henrikille ja Annille, jotka taituroivat finaalin arvoiset radat Itkonniemelle. Loppuajat kellotti Markku ”Rolex” Kotamäki. Ps. hylsy tuli.

sprinttifinaali2016

Väliajat

Oho, kyllä se juoksee kovaa!

Mette

Teippirullassa esittäytyy neito, jonka jaloista löytyy yllättävän paljon juoksuvoimaa nuoresta iästä huolimatta. Vuorossa on Mette, Kurkimäen sisupussi, joka nappaa mestaruuskisoista mitalit taskuun tulevinakin vuosina.

1. Koko nimi? Mette Mikaela Nygård
2. Syntymäkuukausi? Maaliskuu
3. Perheeseen kuuluu? Äiti, isä ja isosisko Marikki.
4. Kilpailusarja vuonna 2016? D16
5. Milloin ja miten aloitit suunnistuksen? Joskus pienenä käynyt muutamilla iltarasteilla, mutta kunnolla vuonna 2010, josta melkein suoraan leimaus leirille.
6. Parasta suunnistuksessa? Lajin parista on saanut paljon kavereita ympäri Suomea, joita näkee kisoissa sekä leireillä. Sekä kisaaminen, jossa ei ratkaise pelkästään vauhti vaan, myös taitoa tarvitaan. Hyvänä päivänä voi olla mahdollisuus pärjätä, mutta huonoistakin päivistä oppii jotain.
7. Mehevin pummisi? Vuoden 2014 Fin5 suunnistusviikolla ensimmäisenä päivänä. Rastiväli oli todella helppo kuviorajoja ja aukkoa pitkin. Kompassista jäi suunta tarkistamatta ja lähdin 90 astetta väärään suuntaan ja päädyin juoksemaan väärällä aukolla edestakaisin. Minulla meni rastivälillä 23 minuuttia, kun nopeimmat menivät sen 2 minuutissa.
8. Peukalo vai levy? peukalo
9. Tavoitteet? Kerätä lisää plaketteja varastoon ja vakiinnuttaa sija muissakin kisoissa        kympinjoukkoon
10. Kenelle heität teippirullan? Ville Pasanen

Hän on Sopo.

Teippi esittelee teille nuoren Annikan. Urheilullisuuden ja herkkyyden kilpailusuoritukseen hän on perinyt vanhemmiltaan. Muilla saattaa olla pallo hukassa, mutta Annikalla ei. Jalkapalloakin innokkaasti harrastava lukiolainen löytää myös rastit millimetrin tarkasti. Kuva neidistä saattaa näyttää sumuiselta, mutta tulevaisuus ei.

Annika Sopo

1. Koko nimi? Edla Annika Emilia Sopo
2. Syntymäkuukausi? Kesäkuu
3. Perheeseen kuuluu? Äiti, iskä, pikkuveli Elias ja isoveli Aleksi
4. Kilpailusarja vuonna 2016? D18
5. Milloin ja miten aloitit suunnistuksen? Jaa a, minulla ei ole siitä minkäänlaisia muistikuvia. Joskus on äiti ja iskä tainnut kertoa, että olin mukana reppuselässä Jyväskylän suunnistuskoulussa, jossa Aleksi kävi. Kaippa olen sitten siitä itsekin aloittanut. En kyllä ole varma onko tämäkään tarina tosi, kun en ole ikinä kummemmin ajatellut sitä. Suunnistus on aina ollut osa elämää.
6. Parasta suunnistuksessa? Metsä ja luonto. Suomalaisena tykkään, kun kukaan ei tuijota suorituksen aikana vaan saa mennä rauhassa yksin. Suunnistajien perhe on myös ihana juttu
7. Mehevin pummisi? Ehkä mehevin oli joku vuosi sitten kll-kisoissa, kun lähdin heti lähtöruudusta 180 astetta väärään suuntaan ja pyörin siellä puoli tuntia. Nolotti kulkea lähdön ohi uudelleen, joten tein vielä lisämutkan kiertääkseni sen. Sen jälkeen ei huvittanut enää yhtään, mutta loppuun asti kuitenkin juoksin.
8. Peukalo vai levy? Levy
9. Tavoitteet? SM-kisat ovat aina kauden tärkeimpiä kisoja. Suomen tasolla hyvin sijoittuminen on tällä hetkellä tavoite.
10. Kenelle heität teippirullan? Mette Nygård