Ratavalvojan lausunto - karsinta

Yleistä

Käytössä oleva maasto oli vielä -79 SM-viestissä kohtuullista korpea, kuten jotkut täälläkin mukana olevat muistavat, mutta niin on vain kaupunkilaiset täälläkin päin Suomea levittäytyneet saloille täyttäen metsät kaikenlaisilla rakenteilla, peittäneet asfaltilla, hiekalla ja muulla maa-aineksella monipuolista luontoa kai kenenkään enempää älähtämättä.

Tämä toiminta on ollut myös ratamestareiden suurimpana harmina, sillä talven, kevään ja kesän aikana on katuja ja asuntoalueita raivattu alueelle kovalla vauhdilla. Muutenkin pieni alue on pienentynyt entisestään, josta on seurannut joitakin kulkua ohjaavia "turhia" rasteja, jottei kilpailijat suunnistaisi pitkin tonttialueita. Myös metsänviljelyn toimenpiteet ovat muuttaneet vielä kesällä suunnitelmia aika radikaalisti. Metsänhoidollisia toimenpiteitä on alueella tehty viimeaikoina aika vähän, mutta viimeiset toimenpiteet sattuivat vain hankalaan kohtaan, joten yksi hieno alue on jouduttu jättämään pois korvaten se vähemmän hienolla alueella. Tästä saavat hieman kärsiä 1. lähdöstä lähtevät. Myös kilpailukeskus on jouduttu siirtämään pois alkuperäisestä paikastaan asutuksen alta ihan uuteen paikkaan. Tästä joutuvat hieman kärsimään kaikki kilpailijat.

 Maasto Maasto rajoittuu lähes kokonaan Kallaveteen. Kuten yleensä vesien äärellä, niin nytkin, maasto ei ole ihan yhtä "savolaisen" rehevää kuin normaalisti. Kiitos kohtuullisen kostean kesän, heinää ja saniasta on jonkin verran alarinteillä. Pääosa maastosta muodostuu yhtenäisestä, jyrkästi vesistöstä nousevasta mäkialueesta, jossa on useita korkeampia, kohtuullisen jyrkkiä mäkiä. Korkeuseroa on radoilla maksimissaan 70 m eli lähes puolet vähemmän kuin finaalissa. Monessa suhteessa karsinnan maasto on finaalin maasto pienoiskoossa, mutta hieman hidaskulkuisempaa, paikoitellen huomattavastikin hitaampaa.

Puusto on mäkialueella pääasiassa järeää metsää, niin kuusikkoa kuin männikköä. Pisimmillä radoilla on yksi harvennusta kaipaava nuorempi kuusikkoinen rinnealue.

1. lähdöstä lähtevillä alkumatka on matalamuotoisempaa ja paikoitellen aika peitteistä, mutta kyllä se siitä sitten nopeakulkuisemmaksi ja mäkisemmäksi maastoksi muuttuu.

 Kulkukelpoisuus Vihreän kuvaus antaa oikean kuvan kulkukelpoisuudesta suhteessa "valkoiseen" normaaliin metsään eli antaa oikean kuvan pohjaksi reitinvalintoja tehtäessä, mutta on myös kohtuullisen tarkka kartanlukukohteena. 1. lähdön alkumatkasta "valkoinen" metsäkin on hitaampaa kuin loppumatkasta, mutta vihreät alueet ovat vieläkin hitaampaa.

Mäkialueella vaalean vihreät alueet ovat ihan hyväkulkuisia, mutta hitaampia kuin vieressä olevat "valkoiset" alueet. Tumman vihreät alueet ovat todella hitaita.

Heinikkoisia ja saniasen peittämiä alueita on radoilla erittäin vähän ja ne on merkitty asianmukaisin karttamerkein.

Pidempien ratojen loppupuolella on aika kivikkoinen pohja jyrkissä rinteissä etenkin alaosissa, muuten kivikkoisuutta on vähän.

Mäkialueella on aika tasainen lyhyt mustikkavarvusto. Mustikoita oli ainakin heinäkuun lopussa ihan mukavasti.

 Kartta Pohja-aineistona on ollut kaavakartta ja sen pohjalta tehty suunnistuskartta, viimeinen vuodelta -87. Tämä näkyy hieman käyrästön pehmeytenä. Tiihosen Vesan käyttämä tyyli ei edusta sitä aivan pikkutarkkaa linjaa, joka on yleistynyt viime aikoina. Vesa on pyrkinyt tekemään kartan, joka kuvaa maastoa selkeästi kilpailuvauhdissa antaen oleellisen informaation, myös kulkukelpoisuuden osalta. Ehkä kuvaavaa on, että käytetty kuvaustyyli olisi kestänyt kohtuullisesti myös 1:15 000 mittakaavaisen painatuksen. Eli mitään ripellystä ei ole yleensä otettu mukaan.

Kallioisilla alueilla, joissa on runsaasti epämääräistä rosoisuutta, ei ole kuvattu jokaista pikku risahdusta, vaan selkeästi kuvattu oleelliset muodot ja pienkohteista on kuvattu kuvausohjeiden mukaisesti ne kohteet, jotka suunnistajakin voi havaita kilpailusuorituksen aikana. Rajanveto kivissä, jyrkänteissä ja pistekumpareissa on paikoitellen hankalaa etenkin kalliopohjaisissa rinteissä.

Puhdasta kalliota on erittäin vähän, joten harmaata on kartalla vain pieniä laikkuja. Kuvattu kallio on sekoitus puhdasta kalliota, jota sammaleet peittävät osittain. Jonkin verran on täysin avoimia sammaleen ja matalan aluskasvillisuuden peittämiä kukkuloita, joissa on käytetty kuvausohjeiden mukaisesti keltaista harmaan sijaan.

Maastossa on joissakin rinteissä runsaasti pienehköjä kiviä, kuvattujen kivien koon ollessa yli metrin. Kuusikoissa kivet saattavat olla kokonaan sammaleen peittämiä eli aika heikosti havaittavia.

Jyrkänteillä on kuvattu selkeät kallioseinämät, ei mitään 1x1 m paljaita seinäpintoja. Toki joissakin turpeisen jyrkissä rinteissä rajanveto on aina tulkintaa.

Kaikki pienemmätkin käyräkumpareet on kuvattu ehjällä käyrällä.

 Radat Maaston rikkonaisuudesta johtuen on radoilla rasteja aika runsaasti. Siellä missä on vähänkin ollut mahdollista, on myös pidempiä välejä, jotta normaalimatkan monipuolisuus on saatu aikaiseksi.

Radat ovat kestoltaan sarjasta riippuen 28-45 minuuttia parhaiden osalta eli 50-65 % sarjan finaalin ohjeajasta. Fyysisesti radat ovat aika vaativia noususumman pyöriessä sääntöjen rajamailla.

Rastikohteet on pyritty valitsemaan niin, että kun kilpailija löytää katseellaan kartan ja rastimääritelmien osoittaman kohteen, niin myös rastilippu on selvästi nähtävissä.

 Muuta Loppumatkasta kaikilla on lyhyt viitoitus, jolla ohjataan peitteisen ja kivikkoisen epämääräisen maanjättöalueen läpi. Oman etunne ja etenkin nilkkojen nimissä, käyttäkää viitoitusta. Viitoitukset on merkitty kaikkiin karttoihin.

Loppumatkasta radat menevät todella lähellä asutusta. Älkää menkö piha-alueille vaikka vähän poikkeaisitte suunnitellulta reitiltä. Näin saavat kuopiolaiset ja muutkin suunnistaa näissä maastoissa myös jatkossa.

Osaavimmille ja kovakuntoisimmille on tarjolla finaalipaikkoja.

ratavalvoja,

Jukka Inkeri
 
Päivitetty 13.8.1998